Oltiin viime lauantaina iskän kanssa asuntonäytössä täällä hämeenlinnassa kattomassa uutta yksiöö mulle. Se oli aivan ihana kaikilla uusilla herkuilla ja hienouksilla. Ihastuin siihen kovasti, mutta menetin jo uskoni saada sen kun kuulin että seuraavana päivänä olisi vielä kolme muutakin ehdokasta tulossa katsomaan asuntoa.
Sunnuntaina vuokraisäntä sitten soitteli ja kyseli kaikkea ja siinä vaiheessa viimeistään viimeisetkin toivonrippeet menettäneenä luulin jo menettäneeni sen, kunnes sitten tänään se sieltä taas pirautteli ja sanoi laittavansa sähköpostiin vuokrasopimuksen luonnosta.
Voi juku millainen tunne siitä tulikaan. Muuttomatkahan ei siis ole kovin pitkä, kerrosta alemmaks ja vastapäätä siirryttäessä, mutta vuosituhannet ne vaan vilisee silmissä silläkin matkalla, kun siirrtyään 60-luvulta 2010 luvulle. Voi tätä ilon päivää. Muuttamaan pääseekin sitten helmikuun puolivälissä eli piakkoin.
Nyt ei muutakun innolla paneutumaan taas geriatrian kirjan uumeniin torstaista koetta varten. Huomenna mennää Saijan luokse viettään tyttöjeniltaa Lauran kanssa. Torstaina onkin tää viikko taas purkitettu ja aika suunnata kotiin taas pitkälle viikonlopulle.
Hyvähyvä, onnea! :)))
VastaaPoista