Koulua on tällä viikolla huikeat kaksi päivää, mutta vietän silti koko viikon Hämeenlinnassa, sillä torstaina olisi vuorossa toiseksi viimeinen kotikäynti ja perjantaina mua kutsuukin sitten elämäni ensimmäinen työhaastattelu.
Vielä ei jännitystä juurikaan tunnu, mutta luulen että perjantain koittaessa yksi jos toinenkin perhonen saattaa vatsanpohjassa tuntua. Toisaalta, mitäpä sitä jännittämään, sitä joko saa paikan tai sitten ei.
Hiihtolomakin koittaa ensi viikolla eikä mulla ole mitään ihmeellisiä suunnitelmia. Äiti tytär aikaa vietetään varmaankin ja käydään mamman kanssa vähän shoppailemassa. Koulu hommia ei pahasti ole rästissä joten loma voi tuntua jopa ihan lomaltakin.
Tänään mulla kävi vieraita. Anoppi ja appiukko, sekä Santtu. Sain anopinkielen lahjaksi. Onneksi se on melko helppohoitoinen, joten minunkin tasoinen viherpeukalo pystyy toivottavasti pitämään sen hengissä.
