Pusutaudin jälkimainingit!

Nää on just näitä hetkiä kun yrittää epätoivosesti keksiä kaikkea muuta tekemistä, kuin tentteihin lukemista tai koulutöiden tekemistä. Pusutauti alkaa oleen pikkuhiljaa selätetty, mitä nyt yskä vähän vaivaa. Mutta ei tästä nyt kuitenkaan vielä maratoonia viittis lähteä vetämään, sen verran höntti olo.

Tänään haettiin syksyn harjottelupaikkoja netin välityksellä. Mä luulin meneväni kirurgiaan, mutta koska ainoo paikka minkä mä löysin oli sisätauteihin, niin mä aattelin ottaa sitten sen. Eli jos saan sen paikan niin meen neurologiaan ja ihotauteihin keskussairaalaan ens syksynä viideks viikoks.

Viime viikonloppuna nähtiin Suvin ja Jennin kanssa pitkästä aikaa. Olipa taas kivaa niiden tytsyjen kanssa. Sieltähän alkaakin sitten sopivasti salkkairt, joten pystyn vielä hetken siirtämään noita hommiani.

Saikkua saikun perään!

Kyllä pikkuhiljaa alkais tää sairastaminen jo riittämään. Tänään piti alkaa työt, mutta sairaus se vaan jatkuu ja jatkuu. Loppuviikko onkin sitten taas saikkua. Tää oli jo kolmas kerta kun kävin lääkärissä tästä taudista ja ekaa kertaa musta tuntuu että ne sai jotain ees aikaseks.

Lääkärin vastaanotolla käydessä kuume olikin jo noussut taas 39,4. Tänään alkoi kymmenen päivän antibiottikuuri vaikka nielunäyte olikin negatiivinen. Sen jälkeen mentiinkin vähän isompiin labroihin, joissa otettiin ainaki neljä eri verikoetta ja uus nielunäyte. Lisäks kävin keuhkojen röntgenkuvissa. Perjantaina saan tietää sitten tulokset ja jos sitten selviäis mikä tää tauti on.

Ehkä sitä pitäis taas suunnistaa nukkumaan ja toivoo että pian hellittäis.